Nordcenter Golf on ollut valmistumisestaan lähtien yksi Suomen kilpagolfin kehdoista. Kentällä on pelattu useampia ammattilaiskilpailuja vuosien saatossa. Suomen PGA:n (golfammattilaisten yhdistys) mestaruuskilpailut pelattiin Fream-kentällä monena vuotena peräkkäin 1990–2000-luvuilla.
Nuori golfarin alku Juha-Pekka Peltomäki oli kuullut isältään tarinoita PGA-kisojen yhteydessä järjestetyistä Pro-Am-kilpailuista, ja kuinka upeana kenttä näyttäytyi harrastajan silmissä.
”Pääsin sitten pelaamaan ensimmäistä kertaa Nordcenteriin Freamille joskus 90-luvun alkupuolella. Olin pelannut monella kentällä Suomessa ja ulkomailla, mutta Nordcenter oli hienoin golfkenttä missä olin koskaan käynyt. Noista ajoista on jäänyt upeat muistot ja kenttä on edelleen fantastinen”, Nordcenterin operatiivisena johtajana tällä kaudella aloittanut Peltomäki tunnelmoi.
Fream on todellinen testi niin ammattilaisille kuin klubipelaajille. Sattumalta siellä ei pelaa hyvää kierrosta. Jos onnistuu pelaamaan tasoitukseensa tai sen alle, voi onnitella itseään erinomaisesta pelistä.
”Haastavuudesta huolimatta Fream on reilu. Siellä ei tule erikoisia pomppuja tai pallot valahtele hyvien lyöntien jälkeen epäreiluihin paikkoihin”, Peltomäki sanoo.
”Haasteet eivät tule niinkään pituudesta, mikä on tavanomaista modernille golfille. Avauksilla ja lähestymisillä pallo pitää saada oikeaan paikkaan. Tulevan lyönnin pystyy aina näkemään, mihin se olisi hyvä sijoittaa. Näissä kun onnistuu, niin tietää pelanneensa hyvin”, hän jatkaa.
Freamin ensimmäiset yhdeksän reikää kulkevat vehreässä merenrannassa. Takaysi mutkittelee metsäylängöllä. Heti ensimmäisistä väylistä lähtien on selvää, että nyt pääsee testaamaan pelitaitojaan monipuolisesti.
”Lempiväyläni on seitsemäs. Lyhyt par-nelonen, jossa täydellinen avaus on nätti draw, jonka jälkeen lipulle on noin sata metriä. Usein saan tuolta matkalta aika lähelle lippua, mutta kyseisellä väylällä se ei ole helppo temppu. Lähestyminen voi jäädä helposti griinin edessä olevaan lampeen tai mennä pitkäksi, josta on lähes mahdotonta tehdä up&down sille viheriölle. Freamilla on muitakin samankaltaisia haasteita kesytettävänä.”
Freamin poikkeuksellisuudesta kertoo, että parhaimman ja heikoimman päivän suoritus voi poiketa toisistaan helposti 10–20 lyöntiä. Yhtä uniikkeja golfkenttiä tästä näkökulmasta katsottuna ei Suomessa montaa ole.
Benz – walk in the park
Nordcenterin toinen kenttä, Benz, on monen klubipelaajan suosiossa, mihin on syynsä. Pelaaminen on Freamiin verrattuna leppoisampaa. Avauksille on enemmän tilaa ja kentän hieno layout tekee vaikutuksen. Griinit ovat ympäröity näyttävillä kummuilla, mikä tuo sykähdyttävän vivahteen pelaamiseen.
Mieleenpainuvimmat reiät ovat 9 ja 18, jotka kiertävät ison lammen vastakkaisia puolia. Benzillä pääsee kokemaan tuloksellista riemua, vaikka jokainen lyönti ei millintarkka olisikaan.
Benz ja Fream ovat menestyneet Golfpisteen Kenttärankingeissa, joten vieraspelaajat ovat pitäneet kokemastaan.
”Ehdottomasti, kun Nordcenteriin tulee, kannattaa pelata molemmat kentät. Näin saa kaksi erilaista golfelämystä”, Peltomäki kertoo.
Kenttätarina:
”2000-luvun alussa Freamilla pelattiin skinit, jossa olivat mukana Mikko Ilonen, Ari Pasanen, Anders Forsbrand ja Robert Karlsson. Ruotsi-golfin legendat tulivat vierailulle ja esittelemään taitojaan. Kasiväylällä (par 5) Karlsson veti yli 300-metrisen draivin, josta oli lipulle matkaa 170 metriä. Hän otti rautaseiskan, löi todella korkean lyönnin puoleentoista metrin ja puttasi eaglen sisään. Minulla oli silloin tasoitus plussan puolella ja luulin osaavani jotenkin pelata, mutta siinä näin, kuinka järkyttävän hyviä huippupelaajat oikeasti ovat.”
– Juha-Pekka Peltomäki –
